Levyarvio: Echo Räsänen


ECHO RÄSÄNEN – Fine Bone Frame
(Kaiku & Kieku KKCD23)

Kitaristi-laulaja Erkki ”Echo” Räsänen on jo vuosikymmenien ajan vaikuttanut kotikaupunkinsa Joensuun musakuvioissa ja eri kokoonpanoissa. Laajemmalti hän on saanut nimeä kierrellessään baareja ja pubeja sekä bluesfestareita duona Hannu ”Cane” Vuorjoen kanssa. Echo ja Cane tunnetaan bluesiin ja muuhunkin juurimusiikkiin pieteetillä paneutuvaksi parivaljakoksi eri tyylejä ja tyylisuuntia yhdistellen. Samoilla linjoilla jatkaa Räsänen soolotuotannossaan.

Viisi kappaletta sisältävän CD:n avaa monien muidenkin levyttämä traditionaali Sittin’ On Top Of The World. Vahvasti särölle ajettu sähkökitara kuuluu päällimmäisenä tuoden esitykseen hill county blues -tunnelmaa. Taustalla soivat Jone Väänäsen urut hieman pehmentävät soundimaailmaa. Afroamerikkalaisesta lainsuojattomasta kertova Railroad Bill (trad.) kumartaa hillbillyn suuntaan, eikä vähiten pintaan nostetun Tuomo Paulaston soittaman viulun ansiosta. Bodiddleymäisen viidakkokompin siivittämä Deep River Blues (trad.) on mitä mainiointa americanaa. Bye! You’re Surely Keen To Rag on levyn ainut Räsäsen originaali sävellys ja sanoitus. Kitarasoundi ja tuplatut soolot viittaavat southern rockin suuntaan, ensimmäisenä mieleen tuli The Allman Brothers. Rivakkatempoinen Got Love If You Want It (Slim Harpo) edustaa kitaravetoista bluesrockia parhaimmillaan.

Echo Räsänen joensuulaisine soittokumppaneineen (aiemmin mainittujen lisäksi Heikki Marttila, Pertti Feller ja Jaska Kilpiäinen) on saanut aikaiseksi nautinnollisen kuuntelukokemuksen tarjoavan tuotoksen. Eri musiikkityylien kirjosta huolimatta ”Fine Bone Frame” on tasapainoinen kokonaisuus.

TT Tarkiainen
(julkaistu BN-numerossa 2/2024)

Share